Maan korvessa…

On kiva jotta joillakin on niitä koira otuksia, ei haittaa ollenkaan. Mutta vaikka kuinka asutaan maalla Hauholla. Ei silti ole mukavaa mennä kävelylle, kun taas on muutamat sen unohtanut kuinka nämä karvakuonot tulisi pitää siinä narun päässä kiinni. On itsekkin joskus hätkähtänyt, kun kävelyllä ollessa äkkiä ryntää koira eteen,  ja tuolla on myös niitä lapsia leikkimässä omissa oloissaan, miltä mahtaa tuntua, kun yht`äkkiä lapsen näkökulmasta edessä onkin talon korkuinen kuolaava karvanaama ? Eikös niin pidetään kytkettynä ne ”ransut” ,vai mitä ? No se siitä.

Taas nyt kerran sitten, hämmästelen tätä napit korvissa kulkemista, koko ajan kännykkää tuijottaen. Alkuun näytti teinien jutulta, mutta-mutta, nyt siellä vaeltaa kuin zombit ikään kaikenikäisiä kuuroina ja sokeina. Näin keväällä, omasta mielestäni, jättäkääpä kokeeksi edes kerran ne vehkeet kotiin ja menkää tuonne juuri heräilevään luontoon. Kuunnelkaa, katselkaa, haistelkaa ja herätkää näkemään kuinka luonto heräilee pikkuhiljaa. Ja kyllä vain, jos nyt asut kaupungin asfalttialueella etkä muusta tiedä, suosittelen Ahvenisto ja Aulanko esimerkiksi on siinä hyvin lähellä. Ovat helppoja paikkoja lähestyä ja liikkua voi liikkua polkuja pitkin jos ei uskalla luontoon astua.Kokeilkaa.

Olipa taas paatoksellinen hetki. Kaikenlaista sanaa haluisi pukata päästä pihalle, taidan kuitenkin säästää suurimman osan vielä. Oman lenkkini olen tältä päivältä metsään tehnyt. On alettava orientoitumaan illan informaatio tulvalle, toisenlaiseen koitokseen, politiikan syövereihin sukellettava. Toki oma valinta ja varsin mielenkiintoista puuhaa ja niillä eväillä mennään.

Ei mulla muuta, nyt

 

 

Kommentointi on suljettu.

css.php