Iskeeköhän arkiahdistus

On tullut painettua niin sanotusti pää kolmantena jalkana tää lopputalvi. Painettu vallan pirusti pitäjästä toiseen, ei meinannut perässä pysyä ketä ja missä on tavannut. Mutta paljon tuli ihmisiä tavattua, kaikenlaisia, mutta yhtä kaikki mikä tuntui yhdistävän jokaista, huoli jostakin.

Kovasti kuuntelinkin, juttelin ja kuuntelin lisää. Jokainen halusi jonkin asian muutettavaksi, korjattavaksi, katsotaan mihin pystytään. Parhaani teen jos suinkin pystyn, katsotaan.

Suurin huoli oli maahanmuutosta. Kyllä olen siitä enemmänkin kuin huolissani. Mutta nyt ennen kuin kukaan alkaa taas vastaan änkyttämään. Olen sen todennut monesti, realismi ja rasismi on yhtä lähellä toisiaan kuin lada vs mersu. Kukin olkoon omalla tavallaan maahanmuuttokriittinen, omasta mielestäni kiintiöiden ylärajasta tulee pitää kiinni eikä missään tapauksessa ylittää, koska joka ainoa rajan sisäpuolelle tullut syö leipää suomalaisen pöydästä. Haittamaahanmuuttajalla ja todellisella pakolaisella on myöskin huima ero. Mikä se sitten on ei tunnu eräille tahoille aukeavan ollenkaan vaikka vääntäisi ratakiskosta.

Siihen arkiahdistukseen. Nyt loppui siis se vaalikiertäminen ja tulee omanlaisensa tyhjyys tilalle, entäs nyt ?  Hiukan on ontto olo, kerkisi kuitenkin tottumaan tavallaan kiertämiseen pitkin Kanta-Hämettä, puhumaan ihmisten kanssa niitä-näitä. Aika vähälle se muuten kyllä jääkin, kuinka moni alueen asukkaista loppujen lopuksi tuntee alueen ? Niinpä,aika harva, esimerkiksi täältä Hauholtakin löytyy ihmisiä jotka eivät ole koskaan käyneet esim Rengossa ja päinvastoin.

Ja vielä suurkiitos tietenkin kaikille äänestäneille !

Ei mulla muuta, nyt

Kommentointi on suljettu.

css.php