Ihme ja kumma…

”Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.”

Näin alkaa tämä Marjatta Pokelan säveltämä lastenlaulu vuodelta 1983.

Todellakaan ei voi kuin ihmetellä mihin ja miksi tämä maa on ajettu tähän jamaan?

Sehän on selvä juttu, rahan vuoksi, hyvin harva enään tekee yhtään mitään pyyteettömästi. Jatkuvasti , ei ihan viikottain kuitenkaan, tulee uutisia milloin kukakin on sotkeentunut ja mihin soppaan. Ei edes maan johdossa olevilla ole minkäänlaista omaatuntoa ollut enään vuosiin, jos koskaan.

Ihmettelen myös koska Australian kuokka ottaa ja alkaa kaivamaan Hämettä ylösalaisin kullankiilto silmissään. Kai ne valtaukset on jo tehneet ? En tiedä, vielä. Pitää perehtyä aiheeseen tarkemmin kunhan vaalitouhuilta kerkiän.

Eipä montaa päivää enään niihin olekkaan, niin se sunnuntai vaan lähestyy, liiankin nopeaan. Olisi ollut mukava vielä hieman lisää kiertää maakuntaa ja jutella ihmisten kanssa. Edellisten viikkojen aikana kuullut monenlaista tarinaa ja kohtaloa, eikä kaikki välttämättä mukavia kuulla. Olo oli kuin karpolla ikään.

Pitää myös ihmetellä tätä kirkon suhtautumista tiettyyn paljon puhuttuun asiaan, tuskin tarvii  tarkemmin kertoa, kaikkihan sen tietää mistä on kyse ? No oli miten oli, miksi kirkko ei puutu tämän erään punertava hiuksisen ”pastorin” leiripäällikön hommiin, virkavallan vastustamista, lainsuojattomien hyysäämistä, jne. Olen vielä kirkon jäsen, mutta tätä menoa tarvii miettiä sekin asia uusiksi kohta puoliin.

Paatosta kerrakseen taas, minkäs mahtaa, kun ei kaikki ole kuten pitää.Palaan asiaan taas.

Ei mulla muuta, nyt

PS, 192 tuttu numero jo, muistakaa äänestää

Kommentointi on suljettu.

css.php